Ystävälleni selitin kerran qroquis-piirtämisen tärkeyttä noinniinkuin taiteelliselta kannalta ja hän otti hieman erilaisen kannan. "Miksi mallit niin joutuin vaihtaa asentoa, eikö ne voisi pötköttää vähän kauemmin asennossa" No, miksei niinkin. Piirretäänhän sitä ns "pitkää mallia".
Kovasti olisi juttua ENNEN kuin todella alkaa kirjoittamaan, mutta johonkin ne jutut häipyvät. Hatara pää. Tämä kappale on loistava, innoitusta antava ja kuvaa niin todellisesti arkipäivää. http://www.youtube.com/watch?v=pS2CXxo41qg&feature=related
Ihanan Lailan innoittamana tein kuvan hänestä. Käytin montaa eri kuvaa ja krokeja tutkiskelin ja pohdin miten tämän toteutan. No ensimmäiseen versioon-hyvään sellaiseen- ruiskutin niin paljon fiksatiivia että tein toisen. Omasta mielestäni olen saanut jotain herkkää, jotain kaunista ja elämän makua tähän työhön. Ketäpä meistä elämä kohtelisi silkkihanskoin. Eikä Lailaakaan kun sitten ura oli ohi. Krouvilla kädellä tein tämän ja niinkuin totesin krouvilla kädellä elämä murjoi ja vähän muutenkin Lailaa. On hänellä kaunis ja ihana ääni. Sen huomaa vieläkin selvemmin kun joku tähtönen yrittää samoja kappaleita kiekaista. Eivät pääse lähellekään.