Ihanan Lailan innoittamana tein kuvan hänestä. Käytin montaa eri kuvaa ja krokeja tutkiskelin ja pohdin miten tämän toteutan. No ensimmäiseen versioon-hyvään sellaiseen- ruiskutin niin paljon fiksatiivia että tein toisen. Omasta mielestäni olen saanut jotain herkkää, jotain kaunista ja elämän makua tähän työhön. Ketäpä meistä elämä kohtelisi silkkihanskoin. Eikä Lailaakaan kun sitten ura oli ohi. Krouvilla kädellä tein tämän ja niinkuin totesin krouvilla kädellä elämä murjoi ja vähän muutenkin Lailaa. On hänellä kaunis ja ihana ääni. Sen huomaa vieläkin selvemmin kun joku tähtönen yrittää samoja kappaleita kiekaista. Eivät pääse lähellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti