Muutama video maalauksista

Uusia maalauksia

1. Aurinko on raivonnut koko kesän ja nyt meri verhoutuu punaiseen, öljy 100x140cm
2. Edessä on pitkä ja pimeä talvi, öljy 100x180cm
3. Luonto kilkattelee heijastuksiaan, öljy 100x145cm

Marraskuun näyttelyyn tulevia maalauksia

These paintings are available after exhibition

Aamuvoimistelu II

Kehystystä ja paspistusta tänään

Hiljaisuuden meri, öljy, 20x26,5cm

Todella pieni öljyvärimaalaus minun maalaamakseni. Tulee Sonkajärven näyttelyyn. Sonkajärvi on pieni kunta mutta kirjaston näyttelytila on isompi ja parempi kuin esim Oulun pääkirjaston näyttelytilat.

Alpertti RIP 18.8.2014

Kahdessa ylemmässä kuvassa asumme jo Kiuruvedellä ja alemmassa Alppu on vielä pentu. Silloin 3v sitten asuimme vielä Oulussa.
Alppu oli minulle hyvin hyvin rakas iso ukko. Eläinlääkärissä silitin Alpertin uneen ja itkin. Ei kivempaa kissaa ole maanpäällä ja naapurin pappa kertoi käyneensä talvella parvekkeella tupakilla. Oli nurkan takaa jänis juossut henkensä hädässä ja meidän Alppu perässä.

Alpertin hauta. Nyt en jaksa kirjoittaa kun on niin karmea ikävä Alpsua. Nuorena joutui kuolemaan kun sisällä jylläsi kauhea tauti. Tappelussa oli saanut viruksen jolle ei voi mitään. Vaikka nuorena kuoli sai elää hyvän ja vapaan elämän. Parempi päivä kotkana kuin kymmenen variksena.
https://www.youtube.com/watch?v=tNwwUiKERR4

Pari uutta kuvaa

Ylempi on Tanssiva nainen, puupiirros, 2003
Alempi on krokipiirros Irokeesityttö, 2003 .

Tuosta Irokeesitytöstä on sarja piirroksia joita en tietenkään löydä mistään. Tyttö oli mallina meille Hämeenkyrössä ja oli nuori ja nätti. Hänellä oli ruoskan jälkiä selässä, hampaanjälkiä reisissä yms sellaisia vähän rajumman seksin merkkejä vartalollaan. Vanhemmat muorit olivat hyvin närkästyksissään piirtäessään Irokeesityttöä.

Savuketta poltteleva sikiö ja paskapipanoita, öljy 40x50cm

Vasemmassa kädessään hänellä on rommituutinki.

Vuonna 95 olin uinninvalvoja/uimaopettaja Raksilan uimahallissa Oulussa. Työtoverinani oli eräs kirvesmies, useasti krapulassa hiiviskelevä veijari. Kunnon mies siis. Hän oli hyvin vähäpuheinen eikä oikein saanut kakaistua mitään. Kuului sellaista myhinää ennen yritystä aloittaa keskustelu.
Eräänä päivänä kuului taas myhinää ja olimme toiveikkaina. Toivottavasti nyt onnistuisi ajattelin. Olimme kannustaneetkin häntä. Hän sanoa paukautti: Mun tyttökaverin suuhun pittää kusta! Mikä riemukas hiljaisuus! Femme fatale! Rakkaus on tekoja eikä sanoja!